Sepäntaito

Sirniössä on ollut seppiä vuodesta 1680, niin kauan kuin asutustakin. Sirniöläisten uudisasukkaiden oli pärjättävä omillaan. Koskematon korpi ja pitkät etäisyydet muuhun asutukseen pakottivat kehittämään sepäntaitoa. Kaikki työ- ja tarvekalut oli valmistettava itse. Pajoissa syntyivät niin pyssyt, viikatteet, sirpit kuin puukon terätkin. Alasimilla taottiin myös pyydysraudat ja karhukeihäät sekä lehmän-, lampaan- ja poronkellot. Tavallista taottavaa olivat niin ikään saranat ja lukot rautanauloista puhumattakaan. Takorautaa ei ollut Sirniössä omasta takaa, vaan se ostettiin Pudasjärveltä Hirvaskosken ruukilta. Sysihiilet saatiin tervanpolton sivutuotteena tai sysimiiluista.

Taontatuotteita on viety aina merimaihin eli Ouluun saakka. Rihvikkoja eli suustaladattavia nallilla toimivia pyssyjä on viety vieläkin kauemmas. Sirniöläisten sepäntaidosta kertoo myös se, että Sirniöön on 1800- ja 1900-luvun vaihteessa tuotu Vienan-Karjalasta piilukkoja rihvikoiksi muutettaviksi. Lähikyliltä taottaviksi tuodut

viikatteet työllistivät myös seppiä.
Esimerkkinä sirniöläisten seppien kekseliäisyydestä on viikatteen-tekokone, jonka tarina jäi kuitenkin varsin vaatimattomaksi. Kerrotaanpa seppien jopa karkottaneen maantierosvoja Sirniöstä. Ohrankasvattajien, pelloille lintuja karkottamaan tekemät vasaraväkkärät saivat kalkutuksellaan rosvot luulemaan, että pajoissa taottiin yöt läpeensä.

Sirniön ensimmäinen seppä oli 1680-luvulla Sirniönvaaralle saapunut Paavo Hyttinen, Sirniön suvun ensimmäinen kantaisä. Häneltä sepäntaito on siirtynyt lukuisten sukupolvien kautta näihin päiviin saakka. Löytyyhän Sirniöstä seppiä tänäkin päivänä. Pajojen määrä on pysynyt aikainsaatossa kutakuinkin samana. Nykyisin pajoja on viisi kesällä 2001 valmistuneen 10-taontapaikkaisen kyläpajan lisäksi.

Kyläpaja