Sirniön kylä

Sirniön kylä on syntynyt Sirniönvaaran etelärinteelle 1600-luvun lopulla. Aluksi Sirniö kuului Iin pitäjään, sittemmin Pudasjärven pitäjään ja tämän jälkeen Taivalkoskeen. Vuodesta 1926 Sirniö on kuulunut Posion kuntaan ja hallinnollisesti Kynsiperän kylään.

Sirniön kylän ensimmäinen asukas oli vuonna 1680 Sirniönvaaralle saapunut Lauri Laakkonen. Ensimmäinen talo on rakennettu 1700-luvun alussa. Tältä ajalta on pystyssä edelleen v. 1711 rakennettu Kääriän aitta, joka on nykyisin yksi kylän perinnekohteista. Nyt matkailu- ja tapahtumakäytössä oleva Heikkilän pirtti on rakennettu v. 1816. Asuintaloja on kylällä ollut enimmillään yli 50 ja asukkaita n. 200. Nykyisin asuttuja taloja on n. 30 ja asukkaita noin 100.

Aluksi elettiin luontaistaloudesta: kalastuksesta ja metsästyksestä. Koskemattoman korven pakottamana oltiin omavaraisia ja kaikki tehtiin itse. Omavaraisuuden alkulähde oli paja, jossa taottiin raudasta kaikki työ- ja tarvekalut. Puusta taas syntyivät saavit ja kiulut, puukupit ja hevosen reet. Tuotteita vaihdettiin suolaan ja takorautaan. Perimätiedon mukaan kaikki, mitä Sirniöön tuotiin olivat suola, rauta ja kristinusko.

Sirniön kylässä on paljon perinteistä, vanhaa rakennuskantaa. Pysyvän rakennuskannan synnyttyä tulivat tervanpoltto, ruishalmeet ja hampun ja pellavan viljely. 

Tervanpoltto oli aikoinaan huomattava elinkeinon lisä kun oivallettiin, että sen vienti onnistuu vesiteitä pitkin Ii:n Haminaan. Sijaitseehan Sirniö Ii-joen latvavesillä.

Tervahautoja syntyi kylän ympäristöön yli kaksikymmentä, joiden terva vietiin Ii:hin lautoilla. Lautat tehtiin sitä varten veistetyistä 9 - 11 metriä pitkistä hirsisistä tervapalkeista. Ii:ssä tervan lisäksi myytiin myös lautassa olleet hirret.  

Samoihin aikoihin alettiin myös pitää karjaa, josta saatu lanta tarvittiin ensimmäisiin peltotilkkuihin. Karjan rehu saatiin jokivarsista ja luonnonniityiltä, kortteita koraamalla ja lehdeksiä taittamalla.

Luontaistaloudesta alettiin vähitellen siirtyä palkkayhteiskuntaan. Ensimmäisenä tulivat savotat eli metsätyöt, jotka olivat merkittäviä työllistäjiä vielä 1970-luvulla. Lähelle syntynyt Mustavaaran kaivos oli myöhemmin myös huomattava työnantaja siihen asti kun kaivos lakkautettiin.

Ennen sivuelinkeinona ollut poronhoito on hävinnyt Sirniöstä. Joka talon muutamasta lehmästä on siirrytty keskittyneempään maatalouteen. Nykyisin Sirniössä on seitsemän maitotilaa.

1900-luvun puolessa välissä aktiivisesti toimineet mylly-, saha-, puinti- ja sonniosuuskunnat ovat menneisyyttä. Kyläkauppa, pankki, posti, ja koulu sulkivat ovensa 1990-luvulla. Uutta nousua edustaa vuonna 2000 perustettu dementiaa sairastavien Sirniön Hoivakoti.

Maamies-, kotitalousnais- ja nuorisoseurat ovat yhdistyneet kyläseuraksi. Sirniön kyläseuran tärkein tehtävä yleisen kyläseuratoiminnan lisäksi on seppäperinteen ja kylän muun katoavan perinteen vaaliminen ja kehittäminen matkailutuotteeksi. Vuodesta 1998 lähtien on järjestetty seppätapahtuma juhannuksen jälkeisellä viikolla.